Ainahan ei ole mahdollista lähteä retkeilemään, mutta onnekseni tänään minulla oli mahdollisuus lähteä kauniiseen kevätpäivään. Eilisen räntä-, vesi- ja lumisateen ja kovan tuulen jälkeen aamu tuntui mahtavalta, kun auringonpaisteessa seisoin Suontaan aukealla Hattulassa.
Heti aamulla kun astuin ulos pihalle, ensimmäiseksi lensi lintu pihakuusen latvaan. Kiireesti hain kiikarit ja kun ne silmilleni sain, niin jo kuului - punakylkirastas siellä lauloi ja toivotti hyvää huomenta. Vuodari siitä tuli ja sitä mukavampi, kun se tuli kotipihalta.
Tänään singahtelin tässä kotimaisemissa eli Hattulan eri paikoilla, useaankin kertaan joissain. Tavoitteena olla mahdollisimman paljon ulkona, mutta myös lyhytnokkahanhi takaraivossa kajasteli – niin kuin jo muutamana päivänä. Hanhia kuitenkin liikkuu paljon joka puolella.
Ensin vakiopaikallani Suontaan kartanon aukealla oli tutusti töyhtöhyyppiä, kiuruja, variksia, naakkoja ja Luolajanportilta näin noin 700 hanhea. Tiirailin kaikki lävitse, mutta ei osunut silmään mitään erikoista, tundra- ja metsähanhia. Laulurastas lauloi metsikössä takanani ja nautin aukeasta maisemasta.
Hömötiaispariskunta keikkui kuusen oksilla ja kuusikon latvasta kuului vaimeita kurkien ääniä. Yritin katsella kurkia moneen otteeseen, mutta äänten lähde paljastuikin närheksi, joka sitten pitikin aika moista muutakin meteliä.
Matka jatkui Ihalempeen. Torttolanmäen kohdalla pysähdyin tarkistamaan tilannetta. Hanhia, sinisorsia ja hauskasti kaksi haapanakoirasta ja yksi naaras kosteikolla. Yhtäkkiä kaislikosta järven rannasta kuului kunnon puhalluksia, siispä kaulushaikara on saapunut.
Matka jatkui Leiniälän peltoja katsellen Torppikulman laajan tulva-alueen lähistölle. Täällä on lokkeja kunnolla, naurulokkeja ja kalalokkeja, myös töyhtöhyyppiä ja sinisorsia on paljon. Joukossa jo jonkin aikaa viihtyneet jouhisorsat ja taveja aika paljon myös. Kottaraiset lentelivät, peipot lauloivat ja lokkien ja hanhien mekastus on hienoa kuultavaa. Parvet aina välillä pölähtävät ilmaan ja taivas on täynnä lokkeja. Hienoa kevättä, oikein konsertti.
Sieltä Sattulan golfkentän vierestä Parolaan, käännyttyäni näin linnun menevän määrätietoisesti pohjoista kohden. ”Mikäs tuo on?”, sanoin varmaan ääneen. Iso jalohaukka – mutta ennen kuin olin auton saanut vedettyä linja-autopysäkille, se oli jo mennyt hyvän matkaa ja oli enää näkyvissä takaviistosta taivasta kohti kauempana. Arvuutteluksi se tällä kertaa jäi.
(Jatkuu kuvan jälkeen)
Välillä oli muita hommia, mutta kun taas pääsin, lähdin ensin taas Suontaakse. Siellä olikin ilmeisesti koululaisporukka retkeilemässä Merven kylätiellä. Hienoa, kun opettaja järjestää tutustumista luontoon! Lintuja oli kyllä todella vähän, hanhiakaan ei näkynyt yhtään ainoata. Olin ajatellut hetkeksi sinne jäädä katselemaan, mutta päätinkin jatkaa matkaa vielä Ihalemmen kautta Torppikulmaan, kun täällä ei todellakaan ollut nähtävää tällä kertaa.
Torttolanmäessä oli ilokseni kova meininki eli paljon hanhia ja sorsia. Kaukoputki esiin, mukavasti meni vielä aurinko pilveen, että värit erottuivat paremmin. Aikani hanhia järjestelmällisesti läpi käytyäni vasemmalta lähtien osui silmiini muita vaaleampi selkä. Niinpä nappasin sen hanhen seurattavaksi ja zoomasin kaukoputkea. Hanhet söivät ahkerasti eli päät olivat pääosan ajasta maassa. Ne kulkivat heinikkotuppaiden seassa. Välillä tuo yksi hanhi oli muiden takana, välillä suoraa takaa päin näkyvissä, välillä heinätuppaiden takana kokonaan. Seurasin aika kauan silmä tarkkana päästämättä sitä hetkeksikään silmistäni ja tutkin tuntomerkkejä, selkä selvästi vaaleanharmaa, pää pieni, tumma nokka lyhyt mustakärkinen, osin punainen – vähän tulee mieleen, että linnulla olisi tutti suussa eikä nokkaa – hullu mielikuva. Vielä jalkoja kyttäsin, nehän olivat heinikon seassa tai vedessä. Mutta lyhyesti näin kaksi kertaa, että selvästi ne ovat vaaleanpunaiset, eivät oranssit. Vielä kun kolmannen kerran näin jalat pidempään, olin varma: lyhytnokkahanhi! Laitoin whatsapp-ryhmään tiedon. Taisin hiukan itsekseni tuulettaakin.
(Jatkuu kuvan jälkeen)
Aika pian sen jälkeen noin 200 hanhea pelästyi jotain ja ne nousivat, tuo lyhytnokkahanhi mukana, ilmaan ja siirtyivät oikealle muun porukan mukaan. Sitten näkyikin ruskosuohaukkakoiras, hiirihaukka oli lentänyt myös vähän matkan päässä, ja vielä hanhet nousivat osittain hetkeksi uudestaan ilmaan, kun kanahaukka lensi ylitse. Joten hanhet siirtyivät kauemmas ja pahasti vastavaloon ja tietenkin kadotin samalla lyhytnokkahanhen, sillä seurauksella, että paikalle tulleille muille lintuihmisille jäi vaikea tehtävä yrittää löytää lyhytnokkahanhea vastavalosta uudestaan. Hetken katsoin itsekin, mutta taisin olla liian täpinöissäni etsiäkseni sitä uudestaan.
Lähdin vielä käymään Torppikulman tulvapeltoa katsomassa, jos siellä olisi joitain muita kahlaajia, vaikka metsäviklo tai valkoviklo, mutta töyhtöhyyppien määrä vaan näytti lisääntyneen, eikä muita kahlaajia osunut silmiini.
Hieno lintupäivä!
Minna Honkasaari
Kirjoittaja on pari vuotta sitten kunnolla lintuihin hurahtanut luonnosta ja linnuista positiivisesti nauttiva hattulalainen
Takaisin
