Talvilintulaskenta on yksi Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen linnustonseurantamuodoista. Siinä lasketaan reitin linnut kolme kertaa talvessa. Syyslaskenta on tänä talvena 30.10.-14.11., talvilaskenta 25.12.-9.1. ja kevätlaskenta 19.2.-6.3.
Talvilintulaskennoissa selvitetään talvilinnuston levinneisyyttä ja runsautta eri elinympäristöissä ja linnuston muutoksia talven aikana ja pitkällä aikavälillä. Tärkeää tietoa linnustosta, joten niinpä valmistauduin talvilintulaskentaan ensimmäistä kertaa. Alkukesästä laskin linjalaskentaa, joten tämä oli jo aika tuttua puuhaa.
Talvilintulaskennasta on hyvä aloittaa lintulaskennat, jos vähänkään on kiinnostusta, koska tähän voi vaikka tehdä itselle mieluisan reitin, kunhan se ei mene päällekkäin jo olemassaolevien laskettujen reittien kanssa. Voi myös (ja hyvä olisi) elvyttää jo olemassaolevia reittejä, joita ei ole laskettu vähään aikaan, jos niistä löytyy karttatietoja.
Valitsin ensimmäiseksi reitiksi Kangasalan Kuohenmaassa Halkohaavanjärven kiertämisen, lähtö vanhempieni kotipihalta, koska siellä minun on helppo jatkaa laskemista vaikka seuraavat 20 vuotta. Yhteydenotolla linnustonseurantaan sain tiedon, että ei mene päällekkäin muiden reittien kanssa ja sain reitille oman nimen ja numeron.
Luin vielä ohjeita laskentaan, koska siinä merkitään havaitut linnut omalla systeemillään biotoopeittain. Ohjeita löytyy https://luomus.fi/fi/talvilintulaskennat ja katselin vielä tallenteen Birdlifen ja Luomuksen lintulaskentakurssista https://www.birdlife.fi/suojelu/seuranta/valtakunnallinen/lintulaskentakurssi2021/
Kiikarit kaulaan, vihko ja kynä mukaan. Lisäksi pakkasin reppuun lintukirjan, vielä printatun laskentalomakkeen, että muistan katsoa muita kirjattavia asioita, kuten siemensadot puista, lämpötilan ja tuulen, mitkä linnut pitää kirjata syömässä ym. Mukaan tietysti myös kahvia termarissa ja pari voileipää.
Lauantaina 30.10. lähtö oli vanhempieni kotipihasta ennen auringonnousua, hämärissä. Lintuja oli nimenomaan parin ensimmäisen tunnin aikana hyvin liikkeellä, koko ajan sai kirjoittaa havaintoja. Kirjasin vihkooni lintuja biotoopeittain ja pääsin pikkuhiljaa eteenpäin. Oli hienoa kulkea vain kuunnellen ja katsellen ja laskien. Reitti kulkee maaseudulla, välillä peltoa, välillä metsää ja välillä maaseutuasutusta. Tylsin pätkä on maantien reunaa jonkin matkaa, mutta sillä sain reitistä lenkin eli ei tarvinnut palata takaisin samoja jälkiä. Reitin varrelle mahtuu myös näkymät Halkohaavanjärvelle ja Roineelle, mutta kummallakaan järvellä ei näkynyt ainoatakaan lintua.
Vajaa viisi tuntia kävelin, yhden viisiminuuttisen nopeasti kahvia hörpäten, luonnosta nauttien ja lintuja laskien. Räkättirastaiden muutto oli selvästi käynnissä, nyt saavat nämä pihlajanmarjat kyytiä. Joukossa yksi kulorastas. Urpiaisia liikkui myös jo jonkin verran. Hömötiaisia en havainnut ainoatakaan, vaikka aika metsäinenkin reitti on. Töyhtötiaisia yksi. Yksi pulmunen oli valopilkkuna, lensi ylitseni äännellen ja näkyi hyvin. Käpytikkoja oli runsaasti eli yhteensä 25 yksilöä. Käpylintuja yhteensä 27 yksilöä, joista lajilleen tunnistetut olivat kaikki pikkukäpylintuja. Lajeja yhteensä 29 ja lintuja 709. Vielä on edessä tulosten laittaminen laji.fi -sivustolle ja reitin kartan piirtäminen sinne. Hyvä päivä!
Laskenta on minulle sopivaa ja hauskaa puuhaa ja saa retkeillä tuntikaupalla samalla, kun kerää hyödyllistä tietoa tutkijoille. Kun sitten illalla saunoin ja söin hyvin, niin into vain kasvoi ja ei muuta kuin seuraavana aamuna laskemaan Kanta-Hämeeseen Parolaan.
Olin jo tarkistanut reittejä linnustonseurannasta ja lähes kaikki Parolassa olevat vanhat reitit olivat ilman karttatietoja, niinpä perustin uuden reitin, jonka pääsen laskemaan kotipihalta alkaen. On sitten helppo lähteä jatkossa laskemaan reittiä.
Sunnuntaiaamuna 31.10. lähtö klo 7.30, kun kellojakin oli yöllä siirretty talviaikaan. Olipas hiljaista Parolan raitilla. Vasta pitkään kuljettuani näin jonkun kävelijän ja koirien ulkoiluttajatkin ilmestyivät vasta reilusti kahdeksan jälkeen. Mutta naakkaparvet, varikset ja kesykyyhkyt Parolan keskustassa heräilivät kyllä ja siinä perään tiaiset ja pikkuvarpuset ym.
Reitti kulki keskustan läpi, Vähänummen omakotialueen läpi, pellon ja metsän reunaa ja sitten jatkaen Kalliolanmäen asuinalueelle. Asuinalueet ovat aika vanhaa asutusta, joten ne ovat aika metsäisiä ja lintuja oli kivasti. Oli mukava havaita, että ihan oikeita varpusia oli aika paljon ja useassa kohtaa, suurin varpusparvi oli 12 yksilöä. Varpushaukka sai saaliiksi yhden kesykyyhkyn, mutta yksi kävelijä pelästytti sen jättämään saaliinsa henkitoreissaan pyörätielle ja minä jouduin viimeistelemään haukan työn, ettei kyyhkynen jäänyt kärsimään. Räkättirastaita oli paljon liikkeellä, mutta sen sijaan urpiaisparvet puuttuivat täysin - eilen niitä oli Kangasalla. Paljon oli tali- ja sinitiaisia, mutta myös kaksi kuusitiaista. Neljä tuntia kävelyä, 25 lintulajia ja 1413 lintua.
Oikein odotan vuodenvaihteen laskentoja, että näen, mitä lintuja reiteilläni on silloin. Samalla merkintöihin ja laskentoihin tulee lisää rutiinia itselle. Jos joku innostunut ei nyt pääse laskemaan, niin laskennan voi aloittaa vaikka talvilaskennasta. Toki toiveissa on saada vuosien ajan laskentatuloksia reiteiltä, jotta tutkijat voivat tehdä johtopäätöksiä. Kaikki mukaan laskemaan!
Minna Honkasaari
Kirjoittaja on muutama vuosi sitten lintuihin hurahtanut luonnosta ja linnuista positiivisesti nauttiva hattulalainen
Takaisin
